Isoäidin piirakka
Aivan mahtavaa, sain käsiini aidon isoäidin tiikeripiiraan. Tämä herkullinen kahvitteluhetkeni kaveri.
Mummojen leipomuksista on mukavia muistoja. Voisilmäpullat ja mustikkapiirakka, ai että mitä herkkua kylmän maidon kera.
Pikkupoikana odotti aina kun vierailtiin mummojen luona niin saatiin jotakin hyvää leipomusta, itsetehty ruisleipä ja rieska jäi niin
palavasti mieleen.
Nyt näitä herkkuja saa kaupastakin. Aivan mahtavaa!
Pistelin ääntä kohti palasen piirasta kahvin kanssa.
Mistä johtuu että en kokenut dejavuna muistojen rakasta makutunnetta mummolasta tahi naapurin mummun herkkupöydästä ?
Mitä ihmettä ? Visioitu herkullisuus oli kaukana todellisuudesta.
Seuraava liikkuni oli katsoa tuoteselostetta:
VEHNÄJAUHO, sokeri, kasviöljy- ja rasva (osittain kovetettu, rypsi ja palmu), kaakao,
KANANMUNA, vesi, peruna- ja VEHNÄTÄRKKELYS, glukoosisiirappi, nostatusaineet (E 450, E 500, E 336),
HERAJAUHE, suola, JOGURTTIJAUHE, MAITO, LAKTOOSI, aromit (mm. vanilja),
sakeuttamisaineet (E 415, E 401), porkkanajauhe, emulgointiaine (E 322 SOIJALESITIINI)
ja säilöntäaine (E 202).
Voitte kuvitella, hörsö nauruni kahvin ja pullan kera. Miksikö?
Näin silmissäni oman mummoni lisäämässä piirastaikinaan pikkuisista pulveripusseista teelusikallisen E450, lusikallisen E500, ja
ruokalusikallisen E322 jne. Näin myös hänet leikkaamassa rypsi/palmurasvakuutiosta leikkuuveitsellä palaa taikinan sekaan.
Porkkanajauhe? No way.
Kuulostaako tutulta nämä ainekset mummon leivonta-ainekaapissa ? Minä en muista nähneeni.
Muistelen hänen myös käyttäneen meijerivoita leivontaan.
Taitaa seuraava piirakka noilla sisällöillä jäädä syömättä.
Mutta aion ostaa kuitenkin seuraavaksi testiin mummon aidot lihapullat ja mummon muusia.
Rakkaudella
Matkataittaja Jari